Makuuhuoneen katto

Makuuhuoneen saumallinen katto on nyt maalattu siistin tasaiseksi. Katon maalausprojekti muuttui levysaumojen vuoksi hiukan normaalia isommaksi urakaksi. Ensimmäisenä päivänä katon pesu, seuraavana päivänä kaksi ensimmäistä kittauskerrosta, hionta ja saumojen maalaus. Kolmantena päivänä vielä uusi kittaus, hionta ja ensimmäinen maalikerros ja lopulta maanantaina viimeinen ja lopullinen maalaus.

Ennen

Jälkeen, maali kuivumassa

Puhdistus:
Makkarin katon maalausurakka alkoi katon pesulla. Käytin K-raudan myyjän suosittelemaa Tikkurilan Maalipesua, jota ei tarvinnut pestä erityisen tarkasti pois, vaan pyyhintä nihkeällä liinalla riittää. Aine itsessään oli kuitenkin melko syövyttävää: pyyhin kattoa laimennetulla aineella (n. 1/10) ja 15 neliön katon pyyhkimiseen kului yhteensä kolme sientä ja useampi pari kumihanskoja. Ai miksikö: no yksinkertaisesti hanskat ja sieni sulivat. Siinä kohtaa kun otin hanskat pois ja pidin taukoa, niin niitä pestessä huomasi, että ne olivat pehmentyneet nihkeiksi: roskiin siis. Jossain kohtaa kattoa valkoisen ja puhtaan pyyhinnän joukkoon alkoi ilmestyä sinisiä pisteitä. Sieni oli ihan hyväkuntoisen näköinen, mutta sekin oli mennyt nihkeän tuntoiseksi ja siitä irtoili pieniä hippusia. Noh, suojalaseilla ja kumihanskoilla toi meni ihan jees, eikä ne pienet määrät, joita iholle roiskui, tuntuneet miltään.

Pohjustus: 
Katto on lastulevyä melko leveillä raoilla. Rakojen paikkaamista pois näkyvistä mietittiin jonkin aikaa: periaatteessahan tuollaiset levyt elävät aina hiukan ja voi olla, että saumat repeilevät siinä kohtaa. Kuitenkin makuuhuoneessa on samanlaiset raot myös seinissä, ja niiden päälle oli laitettu tapetti joka oli kyllä kestänyt ihan hienosti, eikä rakoja tilkitsevissä lasikuituteipeissä näkynyt mitään ongelmia myöskään. Näin oleen päätimme ottaa tuossa pienen tietoisen riskin, ja tukkia raot. Kysehän ei kuitenkaan ole riskistä, joka vaarantaisi talon rakenteita tai hyvinvointia mitenkään. Korkeintaan riskinä on se, että levyvälit voivat rakoilla ja katosta tulla jossain kohtaa ruma. Ruma se kuitenkin oli tuollaisenaankin, joten päätin ryhtyä töihin. Toki pelkkä maalaaminen olisi ollut huomattavasti helpompaa.

Teippi ja kittaus: Ensiksi lastulevyvälit saivat paikkaukseen tarkoitetun teipin pintaansa. Tämän jälkeen kittasin teippikohdat kahteen kertaan. Ensimmäinen kittikerros meni käytännössä rakojen täyttämiseen ja toinen pinnan siloittamiseen. Käyttämäni massa sai olla korkeintaan 3mm paksua, ja koska levyt eivät olleet tismalleen samalla tasolla kaikilta kohdilta, ja ensimmäinen kerros halusi tietenkin upota rakoihin, tuo vaati aika tarkkaa ja varovaista otetta. Toisen kittauskerroksen jälkeen hioin kittijäljen kevyesti hienoimmalla mahdollisella hiekkapaperilla. Olen tottunut siihen, että hiekkapaperi kuluu hionnassa, mutta tämä tasoite oli niin hienojakoista, että se lähti pölynä, jättämättä hiekkapaperiin minkäänlaista jälkeä. Täysin sileää ei kuitenkaan tullut vielä toisellakaan kerralla, vaan erityisesti teipin ruudukko jäi vieläkin näkyviin, lähinnä niiden ohuiden kerrosten ja varovaisuuteni vuoksi. Tässä kohtaa päätin laittaa väliin yhden maalikerroksen ja katsoa miltä jälki näyttää. Lisäksi maali sitoi saumausta omalta osaltaan. Koska ruudukko näkyi edelleen, edessä oli vielä kolmas kittauskerros ja uusi hionta. Tämän jälkeen katto näyttikin jo tosi hyvältä.

 

Maali:
Maalikaupassa en katsonut itse menekkiä tarkasti, vaan kysäisin vain myyjältä neuvoa ja otin hänen ojentamansa purkin mukaan. Tikkurilan himmeä Siro kattomaali olikin varsin hyvää, mutta tuo 2,7 litran purkki, joka lähti ekalla kerralla kaupasta mukaan, ei riittänyt 15 m2 kattoon mitenkään. Osittain tämä saattoi johtua siitäkin, että käytin maalia myös saumojen kohtaan ennen viimeistä kittausta. Kipsimäinen saumatasoite saattoi imaista maalia aika paljon, näin jälkeenpäin mietittynä. Toisaalta myös määrä oli ihan selkeästi liian pieni, eikä purkki riittänyt kunnolla ensimmäiseen täyteen maalikerrokseen. Huomattavasti halvemmaksi olisi tullut ottaa alusta asti 9 litran tonkka, mutta näin siinä vaan kävi, että jouduimme ostamaan vielä uuden pikkupurkin maalia. Maali levittyi nätisti ja jo ensimmäinen kerros näytti aika hyvältä ja peittävältä. Mikäli maali olisi riittänyt kunnolla koko kerrokseen, olisin saattanut jättää maalaamisen siihen. Koska näin ei kuitenkaan ollut, katto on nyt maalattu kahteen kertaan. Yllättävän raskasta on maalata tasaista jälkeä pitkällä telavarrella ylöspäin: lähinnä niskat väsyvät ylöspäin tuijotteluun aika äkkiä. Mitään erityisiä taukoja ei myöskään parane pitää, ettei maali ehdi kuivua välissä.

 

Maalaus:
Maalaus meni kaikkineen kesken loppuneesta maalista huolimatta ihan hyvin. Uusi purkki Tikkurilan himmeää kattomaalia upposi toiseen käsittelyyn kokonaan. Kattolämmitys oli ensimmäisen kittauksen aikana päällä, myöhemmin muistin laittaa sen pois päältä. Erityisesti maalausta varten suositellaan noin 15 asteen lämpötilaa. Maalasin katon pitkänukkaisella telalla ja varren kanssa. Koska ovea vastapäätä on toinen makuuhuoneen ikkunoista, maalasin niiden suuntaisesti. Jäljestä tuli huomattavasti aiempaa parempi, mutta ei tässä nyt ihan voi vielä kattomaalariksi itseään kehua. Ehkä sitten seuraavan katon kohdalla tietää taas paremmin. Yllättävän paljon maalia tuo ainakin imaisi.